1. Lukurengastutkimuksen avulla saamani tulokset Joensuun kaatopaikalla käyvän harmaalokkipopulaation suuruudesta ja yksilömäärien ajoittumisesta lähes päinvastaiseksi paikalla samanaikaisesti havaittuihin lintumääriin nähden. Myös lukurengastuksella saamani tiedot lokkien ikärakenteesta, eri ikäluokkien saapumisesta ja populaation vaihtuvuudesta ovat täysin uudentyyppistä tietoa. Kevään valtavat yksilömäärät perustuvat suureen vaihtuvuuteen: lähialueiden lokit viettävät pääosan ajastaan pesimäalueilla ja käyvät vain pikaisesti ruuanhaussa kaatopaikalla ja samalla ilmeisesti joukko pohjoisia ja itäisiä lokkeja pysähtyy hetkeksi Joensuuhun. Suurien ja vaihtuvien lokkimassojen hallintaan ja vähentämiseen ampuminen on tehoton ja epäeettinen menetelmä, varsinkin poikkeusluvin pesinnänrauhoitusaikoina. Ampumisen merkitys perustuu karkotusvaikutukseen, mikä voidaan toteuttaa myös karkotepanoksin.
2. Tieto paikallisen pesivän kannan pitkästä viipymästä alueella, suurelta osin loka-marraskuulle asti, on myös tärkeä harkittaessa rauhoitusaikoja ja lokkikantojen hallintaa tappaen esim. lokkiloukuin. Saatujen tulosten perusteella olisi mielestäni perusteltua jatkaa lokkien pesinnänrauhoitusaikaa ainakin elokuun loppuun, jotta ammunnan kohteeksi ei joutuisi uhanalaisluokiteltuja selkälokkeja, jotka muuttavat pois pääosin jo elokuussa. Samalla vältettäisiin turha ja asiaton lokkien ammuskelu sorsanmetsästyksen alkuvaiheessa.
3. Kaatopaikkaharmaalokkien merkitys salmonellainfektioiden aiheuttajana ja kalatautien levittäjinä osoittautui tutkimuksessa merkityksettömäksi, joten yleismaininnalliset uhat kansanterveydelle tai eläimistölle eivät voi riittää perusteeksi poikkeusluville tappotoimiin pesinnänrauhoitusaikana, varsinkin kun muita tyydyttäviä vaihtoehtoja on tässäkin työssä esitelty useita.
4. Tuloksissa yllättää myös tutkimuksessani kirjallisuuslähteissä lokeilla todetut alhaiset salmonellabakteerien määrät ja lokkien nopea vapautuminen salmonelloista. Lokkien ulosteiden välityksellä ihmiset tai eläimet eivät voi saada ainakaan suoraa salmonellainfektiota, sillä normaalit sairastumiseen tarvittavat bakteerimäärät ovat selvästi suurempia. Tartuntatautitilastoista en löytänyt mitään indikaatiota lokkiperäisiin tartuntoihin, edes Lahden ja Nastolan Kymijärven salmonellaesiintymän aikana kesällä 1999. Kymijärvestä ja sen ympäristöstä tehtyjen bakteerianalyysien perusteella tekemäni tarkastelut osoittivat monin tavoin, että ko. salmonellat eivät ainakaan yleisesti voineet olla lokkilähtöisiä. Tarkastelut viittaavat ihmisperäiseen lähteeseen. Lokeissa tavattua kohtalaisen suurta salmonellaprevalenssia selitti nuorten lintujen suuri osuus lokkinäytteissä ja nuorten lintujen tapa kierrättää bakteereita keskenään. Kaatopaikkalokkien salmonellaprevalenssia voitaisiin haluttaessa alentaa estämällä lokkien pääsy alueen lammikoille ja biojätekomposteille, jotka saattavat olla huonosti hoidettuina melkoisia bakteerilähteitä.
5. Kalaloisten kiertoja tutkiessani yllätyin loismatovaikutusmallin avulla saamistani tuloksista, joiden mukaan kaikkiruokaisilla lokeilla ei yleisestikään näytä olevan suurtakaan merkitystä vesialueiden loismatokierroissa. Lokit ovat kuitenkin leimautuneet pääsyylliseksi mm. nimen ”lokkilapamato” kautta. Pääosa lapamadoista ja kaihia aiheuttavista imumadoista näyttää kiertävän koskeloiden, kuikkien ja uikkujen kautta. Asiaa kannattasi tutkia syvällisemminkin.
6. Harmaalokkien
kokonaisvaikutuksista riistalle ja vesialueiden
muuhun lintulajistoon on tutkittu paljonkin, mutta selvää näyttöä
harmaalokkien haitoista ei ole. Varhaisina pesijöinä harmaalokit kyllä
valtaavat parhaimpia pesimäluotoja, mutta luonnontilaisilla saaristoalueilla
harmaalokeille ja muillekin lajeille on riittävästi pesimäluotoja. Ihmisen
aiheuttama tahaton tai jopa tahallinen häirintä on voimakkaasti muuttanut
tilannetta, joten esim. Helsingin edustalla saaristolintujen pesinnät
onnistuvat yleensä huonosti. Harmaalokkikolonian näkeminen on upea luontoelämys
ainakin monille luontoharrastajille.
7. Lokkien hallintaan on useita vaihtoehtoja. Tehokkain, mutta varsin kallis, on oikein toteutettu suojaverkko. Sekään ei ole kallis suhteutettuna toiminnan muihin kuluihin. Karkottamisella pystytään paikallista lokkikantaa oleellisesti vähentämään. Karkotuksessa, ja yleensäkin lokkihallinnassa, on tärkeää koko henkilöstön sitoutuminen hallintaan. Ongelman tässä muodostaa se, että osa kaatopaikkojen henkilökunnasta ei koe lokkeja ongelmana. Työtekijöiden autojen likaantuminen voidaan hoitaa katoksin tai pesusetelein.
8. Harmaalokkikantojen hallintatarpeet tulisi mielestäni tutkia valtakunnallisesti esim. Ympäristöministeriön tai Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Jos harmaalokkien vähentäminen todetaan tarpeelliseksi, esim. v. 2005 alussa, jolloin kaatopaikkojen uudet jätehuoltosäännökset tulevat voimaan, niin toimenpiteet tulisi suorittaa valtakunnallisesti ohjeistamalla ao. virastojen valvonnassa. Vähentäminen tulisi suorittaa pesintäajan ulkopuolella lokkiloukuin ja ainakin rengastetut yksilöt merkitä seurantaa varten lukurenkain, jotta populaatioiden käyttäytymistä voitaisiin seurata.
9. Kaatopaikkojen siisteystasoa tulisi nostaa ja tulisi rinnastaa harrastuspaikkoina esim. luontopolkuihin. Lintuharrastajien pääsy kaatopaikoille tulisi mahdollistaa myös viikonloppuisin ja kaatopaikoille tulisi läjittämällä järjestää sopivia ”staijauspaikkoja”, joista mielenkiintoisen lintufaunan tarkkailu voisi paikan toimintaa haittaamatta tapahtua. Joillakin kaatopaikoilla sellaisia on jo suunniteltu ja toteutettukin.
10. Tämän työn perusteella pidän harmaalokkihaittoja liioiteltuina. Kokemuksieni ja haastattelujeni perusteella minulle on syntynyt näkemys, että lokkiongelmat syntyvät ja paisuvat yksittäisten ihmisten kokemista ongelmista ja lokkivihasta. Lokkivihan siemeninä voivat olla nuorena omaksutut haittalintumielikuvat ja yhä sitkeänä elävät vanhakantaiset riistanhoitokäsitykset ja suurten lokkimäärien näkeminen kaatopaikoilla. Osasyynä ongelmiin on se, että suuriin lokkimääriin ei Suomessa ole totuttu, joten monet kokevat vesillä tapaamansa suuret lokkikoloniat ja -parvet meluhaittoina eikä upeana luontoelämyksenä.