Osa 2

Lokkihallinnan monialaisuuden vuoksi lisensiaattityö koostuu kolmesta erityyppisestä osasta. Kaikki kolme osaa on pyritty koostamaan mahdollisimman itsenäisiksi kokonaisuuksiksi. Toisessa osassa selvitetään lokkien aiheuttamia ongelmia pääosin ihmislähtöisestä näkökulmasta. Usein haitat määrittyvät ja paisuvat ongelmiksi viestimien välittäminä, joten työssä on useita viittauksia aiheen uutisointiin sanomalehdissä. Osa perustuu paljolti Lahden Kujalan ja Kuopion Heinälamminrinteen jäteasemien tilanteisiin ja lokkihallintakokeiluihin.

KAATOPAIKKALOKKIEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

Kaatopaikkojen lintumassat ovat useimmille ihmisille vain ”lokkeja” ja ”variksia”. Suuret ja nälkäiset lokkiparvet roskien keskellä herättävät ihmetystä ja negatiivisia mielikuvia jätettä syövistä ja tauteja levittävistä roskalinnuista. Lintujen kerääntymät koetaan usein ongelmina myös lähialueilla. Ongelmakenttää tarkasteltaessa on muistettava, että ihmisten kokemuksista ja tuntemuksista kasvavat ongelmat välittyvät ja vahvistuvat viestimien avulla. Toisaalta lokkien äänet ja satunnaiset ulosteet voivat kiihdyttää ihmisiä kiivaisiin mielipidekirjoituksiin lehdissä ja toisaalta kaatopaikat lokkimassoineen ovat lintuharrastajille mielenkiintoinen tutkimus- ja vierailukohde, mutta siitä ei juuri kirjoiteta (ks. julkaisun lehtileikeliitteet).

Tässä osassa olen tarkastellut lokkien ympäristövaikutuksia. Haittojen ja hyötyjen  määrittelyn olen tehnyt lehdistöviestinnän ja haastattelujen perusteella. Kaatopaikkalokkien yhteydessä viestimissä on erityisesti korostettu niiden aiheuttamia bakteeriperäisiä hygieniariskejä ja erityisesti salmonellavaaraa. (Huom. Seuraavassa tekstissä käytetään Salmonella sp. bakteereista yleisnimeä salmonella, vaikka se voidaan liittää myös taudin nimeen). Näitä kansanterveydellisiä uhkia on yleisesti käytetty perusteina haettaessa poikkeuslupia harmaalokkien tappamiseksi pesinnänrauhoitusaikana ja vaadittaessa toimia kaatopaikkalokkien vähentämiseksi. Seuraavassa olen tarkastellut näitä uhkia käyttäen esimerkkinä v. 1999 Lahden ja Nastolan Kymijärven salmonellaesiintymää, jota on yleisesti pidetty kaatopaikkalokkien aiheuttamana. Läheltä sijaitsevalta Kujalan jäteasemalta on Kymijärvelle keräytynyt kesäisin useita satoja lokkia lepäilemään ja peseytymään; syksyisin määrät ovat nousseet jopa toiselle tuhannelle (Saikko 2000). Lisäksi Kymijärveltä oli käytettävissä erilaisia bakteerianalyysejä, joista ei ole aiemmin tehty yhteenvetotarkasteluja.

Kymijärven Villähteen uimarannalla todettiin olevan kesällä 1999 korkeita fekaalisten streptokokkien pitoisuuksia ja jatkotutkimuksissa myös salmonellaa. Samaa salmonellaa todettiin myös harmaalokeissa. Näytteiden perusteella ja erityisesti faagityyppeihin vedoten esitettiin lokkihypoteesi eli että ko. järvien salmonellat ovat lokkiperäisiä ja harmaalokit näin syyllisiä järven ja uimarannan saastumiseen. Tätä uutisoitiin laajalti ja se käynnisti laajat jatkotoimet (ks. julkaisun lehtileikeliitteet). Toisaalta voidaan esittää vastahypoteesi, että järvi on saastunut jotenkin muuten ja lokit ovat saaneet salmonellansa juodessaan järvivettä.

Toisena laajempana viestintälähtöisenä esimerkkinä olen käsitellyt Kuopion Haminalahden kalaloisongelmaa, jota on käytetty perusteena kaatopaikkaharmaalokkien tappovaatimuksille. Suppeammin olen käsitellyt muita vaikutuksia (mm. lokit ravinnekuormittajina, luonnonsuojelu, likaaminen, roskaaminen ja äänihaitat).