Osa 3

Lokkihallinnan monialaisuuden vuoksi lisensiaattityö koostuu kolmesta erityyppisestä osasta. Kaikki kolme osaa on pyritty koostamaan mahdollisimman itsenäisiksi kokonaisuuksiksi. Kolmas osa käsittelee lokkihallinnan keinoja ja on teknologiapainotteinen. Sen lähestymistapa on kuvaileva ja pyrkimyksenä on ollut koota yhteen nykytieto Suomen olosuhteisiin sopivista hallintakeinoista. Osa perustuu paljolti Lahden Kujalan ja Kuopion Heinälamminrinteen jäteasemien tilanteisiin ja lokkihallintakokeiluihin.

LOKKIEN HALLINTAKEINOT KAATOPAIKOILLA

Tässä osassa on tarkasteltu mahdollisuuksia lokkimäärien vähentämiseksi jäteasemilla. Tarkastelu perustuu pääosin omiin havaintoihini ja näkemyksiini sekä eri kaatopaikoilla suoritettuihin hallintatoimenpiteisiin ja -kokeiluihin. Lisäksi on tarkasteltu lokkien tappamiseen liittyvää lainsäädäntöä ja lupakäytäntöä. Koska Suomessa tehdyistä toimenpiteistä ei yleensä ole julkaistuja raportteja, olen kerännyt kokemuksia ja tuloksia pääasiassa haastatteluin. Olen referoinut myös Englannissa on meneillään olevaa Central Science Laboratory:n ja North West Environmental Trust Ltd:n suorittamaa laajaa kaatopaikkojen lintuhallintakokeilua, jonka tuloksista ensimmäiset julkaisut ovat jo käytettävissä.

Periaatteellisesti erilaiset lokkien hallintakeinot kaatopaikoilla ovat ruokailun estäminen, karkottaminen ja lokkien tappaminen. Jäteasema- ja täyttöalueen hoitokeinoin voidaan ruokailua jonkin verran rajoittaa. Tehokkaammin lokkien pääsy jätteille voidaan estää erilaisin peittomenetelmin, suojaverkoin ja osin myös lentoestein. Nämä toimenpiteet ovat varsin kalliita ja usein työläitä, joten näitä menetelmiä on kokeiltu Suomessa vain muutamalla kaatopaikalla.

Luonnollinen tapa lintujen poistamiseen paikalta on karkottaminen erilaisin pelottein. Kaikkien karkotustapojen ongelmana on kuitenkin se, että niitä toistettaessa linnut tottuvat nopeasti niihin, mikäli todellista vaaraa ei ole. Tyypillisiä karkotuskeinoja ovat äänipelotteet ja visuaaliset pelotteet. Tavallisia äänipelotteita ovat mm. paukuttelu, nestekaasutykit, ilotulitteet yms. ja lintujen varoitusäänien käyttö. Visuaalisia pelotteita ovat mm. pelotenauhat, haukankuvat, ilmapallot, leijat ja jopa raadot. Kemiallisia karkotteitakin löytyy, mutta ne on tarkoitettu lähinnä nisäkkäitä vastaan. Jatkuva manuaalinen karkotus on myös mahdollista, mutta tulee kalliiksi. Ulkomailla käytetään lintujen karkottamisessa myös metsästyshaukkoja, joita voidaan pitää visuaalisina karkotteina.

Internetin lentoturvallisuussivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista lintupelotteista ja niiden tehosta. Erinomainen yhteenveto löytyy esim. Kanadan liikenneministeriön sivuilta (Anon. 1994), joilla on kaikista karkotusmenetelmistä kuvaus ja kommentit. Myös maanviljelysjärjestöjen sivuilta löytyy runsaasti tietoa lintujen karkottamiseksi viljelyksiltä (Fraser et al. 1998). Näitä voidaan osin soveltaa myös kaatopaikoille. Lintujen karkottamiseen erikoistuneita yrityksiä löytyy ulkomailtakin runsaasti. Suomessa alan yrityksiä ei tiettävästi ole. Karkottamista käytettäessä on huomattava, että huonosti toteutettu karkottaminen voi lisätä lintumääriä ja ongelmia lähialueilla.

Lokkien ja varislintujen määrän vähentäminen lintuja tappamalla edellyttää merkittävien lintumäärien eli tuhansien yksilöiden poistamista, koska tappamisen aiheuttama “lintuvaje“ korvautuu alkuun nopeasti lähialueiden linnuilla. Muuttoaikoina tappamisen vaikutus lokkimääriin on lähes olematon. Ohimuuttavat kaatopaikkaruokailuun tottuneet linnut pysähtyvät kaatopaikalle ruuanhakuun, vaikka sieltä olisi hetki aiemmin tapettu kaikki linnut. Myös paikalliset linnut liikkuvat ja vaihtuvat. Lintujen tappamista rajoittavat monet säännökset, joista varsinkin harmaalokkeihin liittyviä säännöksiä ovat muutettu monesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.